Tekijä vastaan tekoäly: ottelu jatkuu
Poliittinen kamppailu luovien sisältöjen oikeussuojasta jatkuu nyt syksylläkin. Tekijät näyttävät nyt hävinneen EU:n tekoälysäädöksen käytännesääntöjä ja koulutusaineistotiivistelmää koskevan erän, mutta ottelu on kaikkea muuta kuin ohi. Jos hyvin käy, säännöt mahdollistavat lopulta kestävän tasapainon inhimillisen luovuuden ja tekoälyinnovaatioiden välillä. Media-ala tarvitsee molempia.
Ennen kesälomia tekijänoikeuspoliittinen keskustelu keskittyi kahden tekoälysäädökseen perustuvan paperin valmisteluun: yleiskäyttöisen tekoälyn käytännesääntöihin sekä malliin julkisesta koulutusaineistotiivistelmästä. Molemmat saatiin kesän aikana valmiiksi, eikä kumpikaan tekijänoikeuksien haltijoita juuri ilahduta. Käytännesäännöt ovat täynnä epämääräisiä lupauksia ja tiivistelmässäkin riittää, että luetteloidaan eniten käytetyt kymmenen prosenttia lähdesivustoista. Koulutusaineiston läpinäkyvyys jäi kaukaiseksi haaveeksi.
Vaikka eurooppalaiset luovan alan järjestöt ilmaisivat nopeasti pettymyksensä hyvällä syyllä, projektista on varsin helppo kääntää katse tulevaisuuteen. Käytännesäännöt eivät antaneet oikeudenhaltijoille juuri uusia keinoja valvoa oikeuksiaan, mutta eivät myöskään vieneet pois mitään, mitä tekijänoikeusjärjestelmä jo tarjoaa. Edes polttavaan kysymykseen tekstin- ja tiedonlouhintapoikkeuksen soveltumisesta tekoälypalveluihin ei käytännesääntöprojektissa yritetty vastata. Tekoälysääntely näyttäisi nyt nöyrästi väistelevän tekijänoikeussääntelyä, mikä on tekijöille ihan hyvä uutinen. On myös muistettava, että vaikka komissio työryhmineen aktiivisesti moderoi luonnosprosessia, sen tavoitteena olivat säännöt, joihin tekoälytoimijat itse ovat omaehtoisesti valmiita sitoutumaan. Tekijänoikeuden osalta valmiudet eivät riittäneet pitkälle, mikä ei kielimallien kehityshistorian tuntien oikeastaan ollut varsinainen yllätys.
Olennaisia kysymyksiä odottaa jo unionin tuomioistuimen pöydällä
Vaikka väittely uuden lainsäädännön tarpeesta tällä hetkellä kiihtyy, ovat myös tulkinnat jo voimassa olevien tekijänoikeussääntöjen soveltamisesta tekoälytoimintoihin vielä pitkälti tekemättä. Tälläkin rintamalla pian tapahtuu. Erityisesti kannattaa seurata Unkarista unionin tuomioistuimelle esitettyä ennakkoratkaisupyyntöä C-250/25 asiassa Like vastaan Google.
Unkarin tapauksessa on kyse kielimallilla toimivasta asiointibotista, joka toisintaa muun muassa lehtijulkaisujen sisältöjä. Kansallinen tuomioistuin pyytää vastauksia ei sen vähempään kuin muutamaan viime aikoina eniten puhuttaneeseen kysymykseen. Onko botissa kyse lehtijulkaisujen sisällön yleisölle levittämisestä? Valmistetaanko bottia koulutettaessa kappaleita lehtijulkaisusta, ja mikäli näin tehdään, onko kyse direktiivissä tarkoitetusta tekstin- ja tiedonlouhinnasta? Mitä tekijänoikeudellisesti tapahtuu, jos botin käyttäjä promptia tehdessään kopioi tai linkkaa lehtijulkaisun sisältöä mukaan? Vastaukset näihin tulevat päivittämään merkittävästi tekijänoikeusdirektiivin tulkintaa.
Vossin raportti parlamentissa ja Tanska neuvoston puheenjohtajana
Euroopan parlamentti on tuoreissa kannanotoissaan osoittanut, että se saattaisi ottaa tekijöiden huolet jossakin määrin komissiota vakavammin. Etenkin parlamentaarikko Axel Vossin valmistelema raporttiluonnos aiheesta tekijänoikeus ja generatiivinen tekoäly vaikuttaa loistavalta keskustelunavaukselta lainsäädännön kehittämiseen.
Joulukuussa parlamentin äänestyksiin tuleva pohjapaperi lähtee koulutusmateriaalin täydestä avoimuudesta, joka edelleenkin on keskeinen tavoite. Vaikka tekoälyn kouluttaminen teoksilla on näiden tekijöiden yksinoikeuden piirissä, ilman laajaa läpinäkyvyyttä oikeuksien valvonta ja toimeenpano jäävät riippumaan sattumanvaraisista virheistä niin sanotulla outputpuolella eli lähdeaineiston kopioitumisesta sellaisenaan tekoälyn tuotoksiin. Raporttiluonnoksessa komissiota vaaditaan kiinnittämään yleisemminkin huomiota riskiin inhimillisen luovan ilmaisun korvautumisesta tekoälytuotannolla, luomaan korvausjärjestelmä tekoälyn käyttämien teosten oikeudenhaltijoille sekä perustamaan Euroopan laajuinen rekisteri teosten tekoälykäyttöä koskevia kieltoja varten.
Muutosehdotuksia raporttiin odotetaan paljon ja monesta suunnasta. Voss on jo ehtinyt profiloitua vanhan perinteisen lehdistön sanansaattajana, jonka imago tuoksuu painomusteelta, aamukahvipöydältä ja baijerilaiselta konservatismilta. Ongelmiin, jotka hän nostaa luonnoksessaan esiin, on kuitenkin digiympäristössäkin kyettävä vastaamaan. Journalismia matkiva kone ei verkossakaan lopulta riitä, vaan on turvattava edellytykset myös oikealle journalismille.
Lupaava signaali oikeudenhaltijoille on myös Tanskan vuoro neuvoston puheenjohtajamaana. Tanska tunnetaan yhtenä Euroopan edelläkävijämaista lehtijulkaisun suojassa, jota koskevan kyselyn se ehti jo lähettää muille jäsenvaltioille. Kyselyllä kartoitetaan eri maiden kokemuksia siitä, miten lehtikustantajan oikeuden lisensiointi on tähän mennessä onnistunut, ja on helppo arvata, ettei aihetta tyytyväisyyteen taida vielä olla.
Joko on aika seuraavalle tekijänoikeusdirektiiville?
Monessa Euroopan maassa rakennetaan tai vähintäänkin suunnitellaan tekijänoikeuksia kunnioittavia kielimalleja, joiden toivotaan tulevaisuudessa valtaavan markkinoita nykyisiltä, pääosin lisensoimattomilta palveluilta. Tämä voi olla hyvä suunta, ainakin jos tekijänoikeusdirektiivin avaamista halutaan vielä välttää.
Verkon hakutoiminnot ovat samaan aikaan hyvää vauhtia korvautumassa tekoälyllä toimivilla yhteenvetotoiminnoilla, jollaiseen myös hakujätti Google nyt voimakkaasti panostaa. Ne korvaavat vähitellen paitsi verkkohakuja, myös käyttäjien vierailuja uutissivustoilla, mikä uhkaa journalismin kannattavuutta jälleen yhdellä uudella tavalla.
Viimeisin tekijänoikeusdirektiivi, digisisämarkkina- eli DSM-direktiivi ei ehtinyt kauan vanheta, kun toiveet sen uudistamisesta alkoivat tihentyä. Nyt koettu tekoälysäädöksen fiasko varmasti vielä kiihdyttää vaatimuksia.
Sekä unkarilaisen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymykset että Tanskan kysely koskevat lehtijulkaisun suojaa eli kustantajan lähioikeutta. Lähioikeus poikkeaa varsinaisesta tekijänoikeudesta etenkin siten, ettei oikeussuoja edellytä teoskynnyksen ylittymistä. Muutamia tärkeitä kysymyksiä unionin tuomioistuimen vastaukset Unkarin kysymyksiin jättävät siksi varmasti aukikin. Esimerkiksi kysymys siitä, hyödynnetäänkö kielimallin rakentamisessa louhittua tietoa vai luovaa teosmuotoa, täytyy ratkaista muualla.
Jos lainsäädäntöä uudistetaan, tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden toivelistalla on ainakin kolme tekoälyyn liittyvää kärkeä: 1) tekijän selkeä yksinoikeus määrätä teoksensa käytöstä tekoälyn kouluttamisessa, 2) sovittelumekanismi, jolla lisenssineuvottelut saadaan toimimaan markkinoiden ja neuvotteluaseman epätasapainosta huolimatta sekä 3) käännetty todistustaakka eli olettama teoksen kuulumisesta tekoälyn koulutusmateriaaliin ellei toisin osoiteta.
Media-alan asema kamppailussa ei ole ihan yksioikoinen. Tekoälyinnovaatiot ovat tietysti odotettuja ja tarpeellisia medioille siinä missä monelle muullekin liiketoiminta-alalle. Ilman uutta alkuperäistä luovaa sisältöä media ei toisaalta selviydy, ja vahva tekijänoikeussuoja on edelleenkin perusedellytys sille, että sisältöihin on kannattavaa investoida. Optimaalinen lopputulos ottelulle olisi tasapaino luovan työn edellytysten ja tekoälytoimintojen vapaan innovoinnin välillä.