Psykososiaalinen kuormitus ei kaipaa lisää sääntelyä vaan käytännön tekoja
Suomessa työsuojelulainsäädäntö on erittäin kattavaa. Työturvallisuuslaki asettaa työnantajalle laajan velvoitteen huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä. Huolehtimisvelvoite koskee yhtä lailla työnteon fyysisiä ja psykososiaalisia edellytyksiä. Työturvallisuusmääräysten rikkomiseen liittyy lisäksi ankara rikosoikeudellinen vastuu, joka voi kohdistua työnantajaan tai tämän edustajaan, yleensä esihenkilöön. Kattavasta lainsäädännöstä ja rangaistusvastuusta huolimatta Suomessa keskustellaan tällä hetkellä siitä, tarvitaanko psykososiaalisen kuormituksen ehkäisemiseen lisää sääntelyä. Keskustelua käydään myös EU-tasolla, josta pääosa Suomen työturvallisuussääntelystä on nykyään peräisin.
Esimerkiksi palkansaajajärjestöt esittävät uutta lainsäädäntöä psykososiaaliseen kuormitukseen. Herää kuitenkin kysymys, ovatko kaikki keskustelun osapuolet ymmärtäneet, miten kattavaa työturvallisuuslainsäädäntö on työnantajan näkökulmasta jo nyt. Psykososiaalisilla kuormitustekijöillä tarkoitetaan työn sisältöön ja järjestelyihin sekä työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa työntekijälle haitallista kuormitusta. Monelta tuntuu unohtuvan sekin, että työturvallisuuslakia täsmennettiin ja selkeytettiin vuonna 2023 niin, että työnantajan tulee tunnistaa, arvioida ja hallita myös työn psykososiaalisia kuormitustekijöitä ja ottaa riskien arvioinnissa huomioon työntekijän yksilölliset edellytykset selvitä työstä.
Keskustelu psykososiaalisesta kuormituksesta sekä työn ja mielenterveyden suhteesta on sinänsä tärkeää ja perusteltua. Nykypäivän työelämässä työn henkiset kuormitustekijät korostuvat. Fyysisten työturvallisuusriskien hallinnalla on pitkät perinteet, kun taas psykososiaalisiin riskeihin on alettu kiinnittää laajemmin huomiota vasta viime vuosikymmeninä. Kelan tilastojen mukaan mielenterveydestä johtuvat syyt ovat nykyään yleisin sairauspäivärahan syy. Kyseessä on merkittävä asia niin yksilöiden, työpaikkojen kuin kansantaloudenkin kannalta, joten asiasta on tärkeää käydä keskustelua.
Sääntelyn lisääminen entisestään ei kuitenkaan ole ratkaisu monestakaan syystä. Kaikki mielenterveyteen liittyvät ongelmat tai työstä poissaolot eivät johdu itse työstä. Kela on arvioinut, että mielenterveydestä johtuvien sairauspoissaolojen kasvun taustalla on useita muitakin kuin työstä johtuvia syitä, kuten yleinen ahdistus epävarmasta maailmantilanteesta, nuorten pärjäämisen paineiden ja odotusten kasvu ja mielenterveysoireilun medikalisoituminen.
Työ voimavarana
Työelämäkeskustelu on pitkään ollut varsin negatiivista, ja se on keskittynyt työn aiheuttamaan kuormitukseen. Onneksi nykyään puhutaan paljon enemmän myös siitä, miten työ itsessään edistää mielenterveyttä. Kuormitustekijöiden lisäksi on tärkeä puhua työn voimavaratekijöistä.
Vuoden 2023 työturvallisuuslain muutosten perustelujen mukaan työn voimavaratekijöillä tarkoitetaan työssä tai työympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka edesauttavat saavuttamaan työn tavoitteita tai käsittelemään työn kuormittavia vaatimuksia. Työn riskejä arvioitaessa tulisi lain perustelujen mukaan kuormitustekijöiden lisäksi aina ottaa huomioon myös työn voimavaratekijät, joita voivat olla muun muassa mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön ja työaikoihin, esihenkilön tuki ja työyhteisön tarjoama sosiaalinen tuki.
Psykososiaalista kuormitusta on vaikea mitata
Vaikka sääntelyä lisättäisiin, se ei poistaisi sitä käytännön ongelmaa, että psykososiaalista kuormitusta on hankala arvioida ja mitata. Kuormittumisen kokemus on ainakin osittain subjektiivista. Työnantajan voi olla hankalaa tai lähes mahdotonta poistaa kaikkea kuormitusta aiheuttavaa. Esimerkiksi toimittajan työhön sisältyy usein riski, että toimittaja joutuu työnsä vuoksi ulkopuolelta kohdistuvan häirinnän kohteeksi. Toki työnantajan tulee kaikissa tilanteissa työturvallisuuslakiin sisältyvän ennaltaehkäisyn periaatteen mukaisesti pyrkiä poistamaan tai minimoimaan riskit jo ennalta.
Mikäli sääntelyä ja työnantajan velvoitteita entisestään lisätään, on välttämätöntä tarkastella rikosoikeudellisen rangaistusvastuun laajuutta työturvallisuusasioissa. Suomessa rikosoikeudellinen vastuu on poikkeuksellisen laaja esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Suomen rikoslain mukaan työnantaja tai tämän edustaja, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo työturvallisuusmääräyksiä, aiheuttaa niiden vastaisen puutteellisuuden tai laiminlyö niiden valvonnan, voidaan tuomita työturvallisuusrikoksesta sakkoon tai vankeuteen.
Työturvallisuusrikossäännös on niin sanottu blankorangaistussäännös, mikä tarkoittaa sitä, että rikostunnusmerkistön täyttyminen perustuu suurelta osin työturvallisuuslakiin ja sen nojalla annettuihin määräyksiin. Rikos voi perustua hyvin monenlaisten työturvallisuusvelvoitteiden rikkomiseen, myös psykososiaaliseen kuormitukseen liittyviin laiminlyönteihin.
Lisäksi työturvallisuusrikos on niin sanottu vaarantamisrikos, jonka rangaistavuus perustuu siihen, että teolla tai laiminlyönnillä aiheutetaan vaaraa turvallisuudelle, vaikka varsinaista vahinkoa ei synny. Käytännössä siis esimerkiksi esihenkilö voi Suomessa joutua suhteellisen helposti henkilökohtaiseen rikosoikeudelliseen vastuuseen psykososiaalisen kuormitukseen liittyen. Voikin hyvällä syyllä kysyä, haluavatko työntekijät enää jatkossa ryhtyä esihenkilöiksi.
Ratkaisuna lisää käytännön ohjeistusta työnantajille
Työnantajat eivät ole jääneet odottamaan lisäsääntelyä, vaan yrityksissä tehdään jatkuvasti hienoa työtä työntekijöiden työhyvinvoinnin eteen. Medialiiton jäsenyrityksillä on esimerkiksi käytössä varhaisen välittämisen malleja, ja asiantuntijatukea on saatavissa matalalla kynnyksellä, jos työntekijä joutuu työssään häirinnän tai maalittamisen kohteeksi. Moni työnantaja järjestää lakisääteisten työterveyspalveluiden lisäksi työntekijöilleen lukuisia muitakin työterveyshuollon palveluja.
Työturvallisuus on lopulta varsin arkista käytännön työtä, joka liittyy työn järjestelyihin ja johtamiseen. Lakipykälien lisääminen ei auta, vaan kannattaa keskittyä siihen, että työnantajat saavat selkeitä ja käytännönläheisiä ohjeita lainsäädännön noudattamisen tueksi. Medialiitto on mukana Työturvallisuuskeskuksen Työ ja mielenterveys -projektissa, jonka tarkoituksena on tehdä työnantajien käyttöön käytännönläheinen opas. Oppaan painopisteeksi on valittu mielenterveyden edistäminen työpaikoilla ennaltaehkäisevästi ja työyhteisötasolla.
Lue lisää työturvallisuudesta:
Työturvallisuuskeskus: Psykososiaalinen kuormitus
Työturvallisuuskeskus: Somehäirintä ja maalittaminen työssä
Elinkeinoelämän keskusliitto: Työsuojeluvastuiden määrittely, dokumentointi ja vaarojen arviointi työpaikalla