Ei talouskasvua ilman lukutaitoa
Osaamistason nostaminen on useasti ehdotettu lääke Suomen talouden hitaaseen kasvuun. Tavoite on itsessään erinomainen, mutta suomalaisnuorten yhä heikkenevä lukutaito tekee tavoitteen saavuttamisesta yhä hankalampaa.
Jopa 44 % peruskoulun päättävistä nuorista ei ole saavuttanut työelämässä tai jatko-opinnoissa tarvittavaa lukutaitoa. Samalla erinomaisesti lukevien määrä on vähentynyt. Jos yhä harvempi peruskoulun päättävä nuori osaa lukea hyvin, mitkä mahdollisuudet heillä on pärjätä toisella asteella tai korkeakoulussa?
Useat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että kansakunnan lukutaitotasolla on vahva yhteys talouskasvuun. Esimerkiksi kansainvälisen aikuisten taitotutkimuksen aineistojen pohjalta on arvioitu, että 1 % parannus aikuisten lukutaidon tasossa nostaa pitkällä aikavälillä bruttokansantuotetta 3 %. Lukutaito nostaa työvoiman tuottavuutta, sillä parempi lukutaito mahdollistaa uusien asioiden omaksumisen nopeammin ja edistää innovaatioiden syntymistä yhteiskunnassa.
Vaikuttaa myös siltä, että heikosti lukevien osaamistason nostaminen on talouskasvun kannalta kaikkein tehokkainta. Tämä ei ole yllättävää; jos yhä useampi peruskoulun päättävän nuoren lukutaito on opinnoissa ja työelämässä vaadittavalla tasolla, paranevat todennäköisyydet työllistyä tai päästä jatko-opintoihin. Siksi politiikkatoimet kannattaisi kohdistaa nimenomaan heikosti lukevien nuorten lukutaidon parantamiseen.
Erinomaisesti ja hyvin lukevien määrän kasvattaminen on kuitenkin myös tärkeää, sillä korkeasti koulutetut ihmiset ovat kriittisiä suomalaisten kasvualojen toimintakyvyn kannalta. Korkeakouluttautuminen vaatii hyvää lukutaitoa, samoin vaativissa rooleissa toimiminen työelämässä. On arvioitu, että pelkästään teknologia-alan osaajapulan seurauksena Suomen bruttokansantuote voi supistua jopa 2,2 %. Suomi ei voi luottaa pelkästään siihen, että riittävästi osaajia saadaan rekrytoitua ulkomailta. Kaikkien kehittyneiden maiden kilpaillessa korkeasti koulutetuista maahanmuuttajista on tärkeää huolehtia, että myös mahdollisimman monella suomalaisella nuorella on riittävä lukutaito korkeakoulussa pärjäämiseksi.
Haastavassa julkisen talouden tilanteessa Suomen pitää priorisoida rahaa niihin keinoihin, joita meillä on talouskasvun edellytysten parantamiseksi. Resursseja pitää löytyä suomalaisten osaamistason nostamiseen, vaikka vyötä jouduttaisiin kiristämään muualla. Keskeistä on varmistaa, että kouluissa on riittävästi aikaa ja resursseja nuorten lukemisen edistämiseen. Nykyisellään esimerkiksi oppimateriaalipanostukset vaihtelevat kunnittain verrattain paljon, mikä asettaa nuoret eriarvoiseen asemaan. Toisaalta on ristiriitaista olla huolissaan oppimistulosten laskusta, mutta verottaa samalla lukemista kireästi.
Lukutaidon vahvistaminen tulisikin nostaa poliittisen päätöksenteon keskiöön samalla painoarvolla kuin tutkimus- ja kehitysinvestoinnit. Lukutaito on inhimillisen pääoman perusrakennusaine, eikä mikään tietointensiivinen talous voi kasvaa, jos sen perusta rapautuu. Suomen kaltaisen maan kasvustrategia ei voi ohittaa lukemista – ilman lukutaitoa ei synny osaamista, ja ilman osaamista ei synny kestävää talouskasvua.