Lehdistönvapaus ei romahda kertarysäyksellä vaan heikkenee hiljalleen
Suomi putosi tänä keväänä kuudennelle sijalle Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) lehdistönvapausindeksissä. Emme pudonneet kymmeniä sijalukuja, eikä lehdistömme ole yhtä ahtaalla kuin monessa muussa maassa, mutta suunta on silti huolestuttava. Suomen heikentynyt lehdistönvapaus ei johdu sensuurista tai poliittisesta ohjauksesta, vaan pienistä mutta merkityksellisistä yhteiskunnallisista muutoksista, jotka hiljalleen kaventavat journalismin elintilaa.
Indeksissä kiinnitetään huomiota ennen kaikkea oikeudellisen toimintaympäristön kiristymiseen, tiedonsaannin hankaloitumiseen ja journalismin taloudellisten edellytysten heikkenemiseen. Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-tapauksen kaltaiset toimittajien rikostuomiot, Yleisradion rahoitukseen kohdistuvat leikkaukset ja yksityisen media-alan vuosia jatkunut taloudellinen ahdinko ovat heikentäneet Suomen sijoitusta entisestä ykkösmaasta sijalle kuusi. Lisäksi toimittajiin kohdistuva häirintä ja maalittaminen luovat ilmapiiriä, jossa itsesensuurin riski kasvaa.
Juuri vakiintuneessa demokratiassa tällaiset kehityskulut ovat hälyttäviä. Lehdistönvapaus ei romahda kerralla, vaan heikkenee hiljalleen ja huomaamatta, ellei sen edellytyksiä tietoisesti puolusteta.
EU puolustaa journalistista mediaa
Indeksi seuraa myös lehdistönvapauden toteutumisen taloudellisia edellytyksiä. Jo viime vuoden raportissa kiinnitettiin huomiota Suomen journalistisen median talousvaikeuksiin ja niiden lehdistönvapautta heikentäviin vaikutuksiin.
Suurin yksittäinen syy suomalaisen journalistisen median taloudelliselle ahdingolle ovat mainoseuroja imuroivat ja disinformaatiota levittävät globaalit alustajätit, kuten Meta ja Google, joiden multimiljardööriomistajat vähät välittävät demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Suomen kaltaisella pikkuvaltiolla on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa alustojen aiheuttamiin massiivisiin ongelmiin, joten katse kääntyy väistämättä Eurooppaan.
Euroopan unionia on pitkään syytetty hitaudesta ja varovaisuudesta sananvapauden ja journalismin puolustajana. Viime vuosina suunta on onneksi muuttunut. Yksi keskeinen avaus on komission valmistelema eurooppalainen demokratiakilpi eli European Democracy Shield -toimintasuunnitelma, jonka tarkoituksena on suojata eurooppalaista demokratiaa disinformaatiolta, vaalivaikuttamiselta ja hybridivaikuttamiselta.
Unionilla on tähän jo konkreettisia välineitä: medianvapausasetus (EMFA), digipalvelusääntely (DSA), alustojen velvoitteet suhteessa luotettavaan tietoon sekä keskustelu journalismin löydettävyydestä ja näkyvyydestä digitaalisilla alustoilla. Enää kyse ei ole siitä, voiko EU toimia, vaan siitä, uskalletaanko toimia riittävän kunnianhimoisesti.
Ukrainan lehdistönvapaus paranee sodasta huolimatta
Jos haluaa ymmärtää luotettavan tiedonvälityksen yhteiskunnallista merkitystä pintaa syvemmältä, kannattaa katsoa Ukrainaa. Maa kärvistelee viidettä vuotta Venäjän aloittaman hyökkäyssodan ikeessä, infrastruktuuri on pommitusten kohteena ja toimittajat työskentelevät hengenvaarallisissa olosuhteissa. Siitä huolimatta Ukrainan sijoitus RSF:n lehdistönvapausindeksissä on noussut neljässä vuodessa sijalta 106 sijalle 55, mikä korostaa journalismin kykyä haastaa valtaa myös sota-aikana.
Tulos on selkeä viesti ukrainalaisten päättäväisyydestä. Ukrainassa on sodan keskellä panostettu journalistiseen etiikkaan, itsesääntelyyn ja riippumattomuuteen, sillä luotettava tiedonvälitys nähdään olennaisena osana kansallista puolustusta. Ukrainan esimerkki näyttää, että journalismi ei ole luksusta, jota suojellaan vasta rauhan ja vaurauden aikana.
Emme saa tyytyä olemaan melkein parhaita
Suomen vahvuus on luottamus uutismediaan ja muihin demokratiaa palveleviin instituutioihin sekä ammattimaiseen journalismiin, mutta luottamus ei säily ilman sitä tukevia rakenteita. Taloudellinen kestävyys, journalistinen riippumattomuus ja yhteiskunnallinen arvostus kulkevat käsi kädessä.
Euroopan unionilla on nyt historiallinen mahdollisuus puolustaa lehdistönvapautta. Democracy Shieldin, medianvapaussääntelyn ja alustapolitiikan avulla EU voi toimia vastavoimana kehitykselle, jossa journalistinen sisältö hukkuu algoritmien kohinaan ja vastuu tiedon luotettavuudesta siirtyy yksilölle.
Suomen sijoitus ei ole tuomiopäivän kello, joka varoittaa maan liukumisesta kohti autoritaarista tilaa. Se on hälytyskello, joka muistuttaa, että emme saa tyytyä olemaan melkein parhaita. Lehdistönvapaus on perusta, jolle demokratia rakentuu. Juuri siksi sitä täytyy puolustaa kaikin voimin nyt ja aina.