Oppimisen painekattilassa kiehuu
Oppimateriaalit, osaamistakuu ja valmisteilla olevat opetussuunnitelman uudistukset kietoutuvat samaan kysymykseen: miten varmistetaan, että jokaisella oppilaalla on mahdollisuus oppia?
Suomen Kustannusyhdistys esitteli jälleen Kuntamarkkinoilla kartoitusta eri kuntien panostuksesta perusopetuksen oppimateriaaliin. Suomen karttakuva kertoo selvästi: oppilaat eivät todellakaan ole yhdenvertaisia.
Vaikka 100 euroa käytettäisiin kuinka fiksusti, ei millään päästä oppimisen edellytyksissä samalle tasolle kuin kunnassa, jossa oppilaan materiaaleihin satsataan 300 euroa.
Jos kaikissa kunnissa yllettäisiin edes keskimääräiseen 150 euroon oppilasta kohden, asetelma olisi vähemmän epäreilu lapsille ja nuorille.
Digihulluuden harha
Kullakin kunnalla on oma tarinansa ja taloutensa, mutta yhteistä tuntuu olevan terve tarve vertailla naapureihin. Samoin erityisen paljon kiinnostaa jako digitaalisiin ja paperisiin oppimateriaaleihin: paperisten materiaalien paremmuutta ylistetään, ja vaaditaan paluuta painettuihin oppikirjoihin.
Tulee mielikuva, että koulujen arjessa eletään digihulluuden aikakautta ja paperikirjan näkeminen on tapaus itsessään.
Tätä eivät kuitenkaan tilastot tue. Perusopetuksen oppimateriaalimarkkinasta paperin osuus on 85 prosenttia ja digin 15 prosenttia. Näissä luvuissa eivät edes ole mukana kierrätetyt painetut kirjat, joten todellisuudessa digitaalisen oppimateriaalin osuus peruskoulussa on varsin pieni.
Armovitosella ei opita
Nykyinen hallitus on päättänyt osaamistakuusta. Sen ideana on varmistaa, että koulusta valmistuvat ysiluokkalaiset ovat kypsiä joko jatko-opintoihin tai työelämään. Heillä on siihen tarvittava luku- ja laskutaito.
Tätä varten opetussuunnitelmassa määritellään tarkemmin, millä edellytyksillä oppilas voi saada numeron 10, 8 tai 5. Erityisesti vitosen määrittely on tärkeää, sillä se kertoo, voidaanko oppilas siirtää seuraavalle luokalle. Nyt niin sanottujen armovitosten turvin oppilas on saattanut kulkea läpi koulutien ilman, että hän osaa lukea.
Ei lapselle tai nuorelle niin saa tehdä, päästää yhteiskuntaan ilman siellä tarvittavia taitoja! Tärkeää on huomata, ettei luokalle jättäminen ole itsessään ratkaisu, vaan se, että ongelmat havaitaan ajoissa ja oppilasta tuetaan riittävän osaamisen saavuttamiseksi.
Opetussuunnitelma painekattilassa
Osaamistakuun myötä peruskoulun opetussuunnitelman perusteita on tarpeen päivittää, ja tämän työn valmistelu on alkanut. Uusitut perusteet on tarkoitus ottaa käyttöön syyslukukaudella 2028. Tätä ennen uudistukset tulee jalkauttaa koulujen ja kuntien tasolle sekä tuottaa niiden mukaiset oppimateriaalit. On toivotettava voimia Opetushallituksen opetusneuvoksille, jotka muotoilevat uudistuksia kovassa kiireessä ja tuoreiden PISA-tulosten voimistamien odotusten paineessa.
Osaamistakuu vaatii tilan raivaamista perusteiden opettelulle. Raivaaminen tarkoittaa, että pitää olla valmis luopumaan jostain omassa aineessaan tärkeänä pitämästään.
Se on erityisen raastavaa, vaikka tietääkin kokonaisuuden vaativan sitä.