Kirjallista hiivaa
Puolikarkeasti voidaan sanoa, että leivän tekemiseen tarvitaan vettä, jauhoja, hiivaa, työtä ja lämpöenergiaa. Jos tarvittavia asioita tarkastellaan ainoastaan sen perusteella, kuinka paljon niitä leivän tekoon tarvitaan tai kuinka paljon ne maksavat, päädytään tulokseen, että hiiva on komponenteista vähäisin. Kaikki leivonnasta tai biokemiasta hiukankin ymmärtävät kuitenkin tietävät, että ilman hiivaa pelkistä muista aineksista ei leipää synny.
Kirjallisuus on yhteiskuntamme hiivaa: se välittää tiedon, keskusteluttaa tieteen, rakentaa kansallisen eetoksen ja avartaa ymmärrystä muista. Teollisuudessa puurtavat insinöörimme ja maailmalla bisnestä tekevät ekonomimme ovat kaikki kirjansa lukeneet ja jatkavat lukemistaan. On vaikea nähdä, että Suomesta olisi tullut Suomi, jos kirjallisuus olisi puuttunut taikinasta. Sen arvoa ei voida alkuunkaan mitata tarkastelemalla ainoastaan, kuinka monta henkilöä se työllistää tai mikä kirjallisuuden liikevaihto on verrattuna muihin aloihin.
Koska kirjallisuudella on niin ilmeinen vaikutus yhteiskuntaamme, olisi valtiovallan syytä ottaa se strategisempaan katsantoon. Tämä tarkoittaisi, että koottaisiin yhteen dokumenttiin ne toimet, joita valtio tekee kirjallisuuden hyväksi ja arvioitaisiin tätä yhteenvetoa paitsi panos-tuotos-näkökulmasta myös kenties strategisten valintojen osalta. Valtiolla on näppinsä pelissä monessa kohden kirjallisuuden kenttää, kuten lukemisen edistämisessä, kirjailijoiden toimeentulossa, palkinnoissa, kirjastojen ostotuissa, lainauskorvauksissa, vienninedistämisessä ja verotuksessa. Vasta kun edellä mainitut asiat on koottu yhteen, voidaan pohtia valtion roolia kirjallisuuden auttamisessa ja parhaita tapoja siihen.
Kuten Medialiiton hallitusohjelmatavoitteissa hyvin tuodaan esille, tulisi lukemisen verottaminen lopettaa. Keventämällä lukemisen verotusta edistetään tiedonvälitystä, kulttuuria ja oppimista. Kirjallisuuden osalta se tarkoittaisi, että hiivaa olisi kansakunnan taikinassa enemmän. Luettaisiin enemmän ja oltaisiin kilpailukykyisempiä sekä hyvinvoivempia. Koko taikina kasvaisi suuremmaksi.
Ruotsin kirjallisuusvienti on suuruudeltaan 29 miljoonaa euroa ja meillä Suomessa alle 4 miljoonaa euroa. Kun meillä on viisi kirjallisuuden oikeuksia myyvää agentuuria, on niitä Ruotsissa 19. Eron kuromisessa voisi auttaa esimerkiksi tuki Frankfurtin kirjamessujen Suomi-osaston pystyttämiseen kirjallisuusviennin vauhdittamiseksi, tai oppisopimuskoulutuksen järjestäminen uusien kirjallisuusagenttien kouluttamiseksi. Varsin pienillä tukitoimilla voitaisiin saada Suomen kirjallisuuden ulkomaankauppatulot naapurimaa Ruotsin tasolle.