Äiti (isä), mä luin mitä sä kirjoitit nettiin – ja mua nolottaa niin paljon
Toivottavasti et koskaan saa otsikon mukaista WhatsApp-viestiä lapseltasi tai löydä vastaavaa viestiä kiinnitettynä jääkaapin oveen. Tai huomaa, että jotain on nyt lapsellasi sydämellä, mutta hän ei saa sitä ilmaistua. Toivottavasti lapsesi ei joudu välttelemään kouluun menoa tai selittelemään kavereilleen aikuisen kirjoittelua, jonka muutkin ovat nähneet. Öyhötys huomataan, ja verkkoon jätetty jälki tallentuu pitkäksi aikaa.
Muuttuuko oma ajattelusi tai toimintasi, kun sinuun kohdistuva viesti sisältää solvauksia? Entä jos sama asia esitettäisiin asiallisesti ja vaihtoehtoja punniten – jopa konkreettisia ratkaisuja tarjoten? Rakentava keskustelun sävy tekee tilaa näkökulmien vaihtamiselle ja oppimiselle. Se myös pienentää todennäköisyyttä, että keskustelu ajautuu vastakkainasetteluun. Kunnioittava vuorovaikutus tukee psykologista turvallisuutta verkossa samalla tavoin kuin fyysisissä yhteisissä tiloissa.
Sosiaalisessa mediassa tai kommenttipalstoilla julkaistua ei useinkaan saa takaisin, vaikka kuinka kaduttaisi. Viesti voi jäädä elämään tavalla, joka nolottaa, hävettää tai satuttaa lastasi, lapsenlastasi tai muita läheisiäsi – ja samalla se vaikuttaa siihen, miten sinut ja edustamasi asia nähdään. Siksi julkaisemisen vapautta kannattaa hermostumisen hetkellä käyttää harkiten. Seuraukset eivät kosketa yleensä vain kirjoittajaa.
Solvaavaa, ilkeää ja loukkaavaa käyttäytymistä verkossa on tutkittu runsaasti. Tutkimusnäytön valossa solvaaminen on harvoin merkki paremmista argumenteista tai sanomisen vahvuudesta. Taustalla on usein turhautumista, hallinnan tai merkityksellisyyden tunteen tarpeita, satutetuksi tulleen tai kuulluksi tulemattoman kostoa, ryhmäpolarisaatiota, aseman menettämisen pelkoa, anonymiteetin tuomaa estottomuutta, kateutta – tai puutteellinen taito ilmaista erimielisyyttä rakentavasti. Vaikutus ei jää yksittäiseen kommenttiin: ilkeily lukitsee ajattelua, vähentää luottamusta, heikentää yhteisöllisyyttä ja siirtää huomion sisällöstä sävyyn. Pahimmillaan keskustelusta vetäytyvät juuri ne maltilliset ja asiantuntevat osallistujat, joita demokraattinen päätöksenteko ja yhteinen ymmärrys tarvitsisivat.
Jokaisella on sananvapaus
Perustuslain mukaan jokaisella on sananvapaus: oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.
Sananvapauteen kuuluu kuitenkin myös vastuu, eikä sananvapauteen vetoamalla ei voi oikeuttaa rikosta. Esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaus, kunnianloukkaus, vainoaminen sekä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ovat rangaistavia tekoja.
Vaikka solvaaminen ei useimmiten ylitä rikosoikeudellista kynnystä, se on tehoton tapa edistää mitään tärkeää.
Mielipiteitä ja kritiikkiä saa – ja kannattaa – esittää. Toimiva demokratia edellyttää erimielisyyksien käsittelyä ja perusteltua keskustelua. Erilaisia näkökulmia tarvitaan sekä suurten että pienten asioiden viemiseksi eteenpäin. Rakentava viestintä parantaa ajattelun laatua, lisää luottamusta, ehkäisee tarpeetonta kärjistymistä, vahvistaa uskottavuutta ja tekee yhteisestä päätöksenteosta mahdollista.
Jos siis huomaat aivonystyröidesi kuumenevan, savun nousevan korvistasi ja sormien syyhyävän, pysäytä itsesi vielä hetkeksi ennen julkaisua. Mieti mitä yrität saada aikaan ja millä keinolla juuri se todennäköisimmin olisi saavutettavissa. Solvauksilla se tuskin onnistuu.
Pidetään keskustelu rakentavana sananvapauden päivänä 3.5. – ja aivan jokaisena muuna päivänä. Kun puhumme kunnioittavasti, annamme myös muille tilaa ajatella, oppia ja osallistua. Hyvän rakentaminen on yhteinen etu.