Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta
Perjantai-iltana viimeistelin uusinta palopuhettani siitä, miten paljon palturia netissä vellookaan ja miten jokaisen olisi syytä laittaa tiktokkinsa ja muut höpöhöpökanavansa lopullisesti kiinni sekä keskittyä vanhaan kunnon sanomalehteen, mikäli haluaa tietää, miten maa oikeasti makaa.
Siinä samassa huomasin uutisen, jossa kerrottiin, että Aamulehdestä hiljattain eläköitynyt toimittaja Matti Kuusela on elämäkerrassaan paljastanut sepittäneensä lehtijuttuja omasta päästään. Erityisen ikäväksi uutisen tekee se, että journalistina Kuusela on nauttinut laajaa arvostusta ja saanut pitkän uransa aikana useita alan palkintoja.
En pysty sanoin kuvailemaan, kuinka paljon tapaus Kuusela minua harmittaa. En myöskään ymmärrä hänen motiivejaan. Sen tajuan, että mielikuvituksen avulla saa aikaan kiehtovia ja kiinnostavia tarinoita, mutta niiden paikka ei ole sanomalehden sivuilla. Sitä varten on olemassa kaunokirjallisuus. Fiktiivisen teoksen lukija tietää, että tarinat ovat keksittyjä. Sanomalehden lukija olettaa, että painettu tai digitaalinen lehtijuttu perustuu tosiasioihin.
Meillä on vahva luottamuksen kulttuuri, ja kansainvälisessä vertailussa Suomi loistaa kärjessä, kun mitataan luottamustamme uutismediaan. Uskallan väittää, että suomalaistoimittajien ammattietiikka on korkea ja että Kuusela on yksittäistapaus, mutta silti se saattaa koetella journalismin uskottavuutta.
Disinformaation määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, ja se leviää verkossa nopeammin kuin koskaan. Osa valheista on harmitonta hölynpölyä, mutta yhteiskuntia uhkaavan, vaarallisen informaatiovaikuttamisen lisääntyminen on niin ikään tosiasia.
Autoritääriset johtajat sepittävät valheita ja osatotuuksia manipuloidakseen mielipiteitä ja lisätäkseen epävakautta demokraattisissa yhteiskunnissa. Pelkästään tammikuun aikana on EU:n alueella paljastunut 750 tapausta, joissa ulkomainen toimija pyrki tahallaan levittämään harhaanjohtavaa tietoa verkossa.
Journalistisella medialla on keskeinen rooli disinformaation vastaisessa kamppailussa. Informaatiosodassa pärjäävät ne valtiot, joissa kansalaisten keskinäinen luottamus on vahvaa ja tilannekuva yhteisesti jaettu.
Uutismedian liiton informaatiolukutaitohankkeen tavoite on kehittää koulujen mediakasvatusta niin, että journalismin tunnistaminen kirjataan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Tiedon huoltovarmuuden kannalta on tärkeää, että suomalaiset luottavat journalistiseen mediaan ja että se on luottamuksemme arvoinen.
Demokratiassa jokaisella on oikeus todenmukaiseen tietoon. Journalistin ohjeet eivät jätä tulkinnanvaraa: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, ja yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Nämä periaatteet pätevät aivan kaikkeen journalistiseen sisältöön. Tapaus Kuuselan ainoa positiivinen puoli on se, että journalismin pelisäännöt lienevät näiltä osin selvät nyt ihan jokaiselle.