Voittava kunta kouluttaa
Kunnan tarjoamat koulutuspalvelut painavat jatkossa yhä enemmän asuinkunnan valinnassa. Opettajat ja heidän käytettävissään olevat opetusvälineet määrittävät koulun vetovoimaa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen myötä kuntien keskeisimmäksi budjettivallan päätösalueeksi tulee koulutus. Koulutussektorin merkitystä korostaa myös se, että toinen aste muuttuu opiskelijoille maksuttomaksi eli kuntien kustannettavaksi.
Koulutuksen saralla tehdäänkin tärkeimmät valinnat kilpailtaessa vetovoimasta muiden kuntien kanssa. Millaisen koulutuksen lapseni tai nuoreni saa, jos muutamme johonkin kuntaan? Onko opettajia riittävästi? Käytetäänkö opintovälineinä ruutuvihkoa ja internetiä vai ihan oikeita oppimateriaaleja?
Peruskoulu opettaa – myös hankkimaan
Peruskoulu on monien muiden seikkojen ohella menestystarina myös siinä mielessä, että se on opettanut kunnanäidit ja -isät tekemään oppimateriaalihankintoja. Opettajat itse valitsevat pedagogisin perustein, mitä materiaalia haluavat käyttää, ja kunnat kilpailuttavat toimittajat. Hankinnan kulmakivet, laatu ja hinta, ovat kohdillaan. Huojentavaa on, että tämä samaa hankintametodia voi mainiosti soveltaa toiselle asteelle. Ammattikoulun rehtori voi kysäistä kuumat vinkit saman kunnan alakoulun kollegalta.
Toinen aste sähköistyy
Toinen aste ei kuitenkaan ole materiaalilogistiikan saralla aivan identtinen peruskoulun kanssa. Esimerkiksi lukiossa kurssit eivät kestä koko lukukautta ja opiskelija voi tarvita kurssin aineistoa vielä myöhemmin valmistautuessaan ylioppilaskirjoituksiin. Aineiston jakelu tarvitsijoille on siis mutkikkaampaa kuin perusopetuksen puolella. Tämä saattaa olla syynä siihen, että kun Helsinki kokeili maksutonta toista astetta, opettajat valitsivat 82 prosentissa tapauksista sähköisen materiaalin.
Sähköisten lisenssien jakelu on verrattomasti vaivattomampaa kuin paperisten kirjojen keruu ja uudelleenjakelu. Paperisissakin on omat puolensa: niitä todella voi kierrättää. Sähköiset materiaalit muuttuvat kierrätyskelvottomiksi opiskelijoiden omien muistiinpanojen, koetulosten, oppimishistorian ja tasoon mukautumisen myötä. Onneksi mukautuvien lisenssimallien avulla voidaan ratkaista pulma, joka liittyy opiskelijan tarpeeseen käyttää aineistoa useampana eri ajanjaksona.
Kuva: Toinen aste sähköistyy nopeasti
Opettaja on palkattu opettamaan
Opettajan työtä on auttaa oppilaita ja opiskelijoita oppimaan eli opettaa. Opettajan työhön ei sen sijaan lähtökohtaisesti kuulu opetusvälineiden valmistus. Opiskelijan tietokone tulee tietokonevalmistajalta, pöytä ostetaan huonekaluliikkeestä ja oppimateriaali hankitaan kustantajalta. Opetustilanteessa opettaja hyödyntää ja muokkaa näitä välineitä hänelle sopivalla tavalla.
Mikäli opettajalta edellytetään opetusvälineiden valmistusta, tulee kyseisestä työstä maksaa. Tämä ei kunnan näkökulmasta varmasti ole kustannustehokasta. Kirjallisten oppimateriaalien osuus toisen asteen koulumenoista on alle kolme prosenttia. Opettajien palkkaaminen niiden tekemiseen ei varmasti säästäisi, varsinkin kun se olisi pois siitä mitä he tekevät parhaiten – opettamisesta.