Tanskasta mallia mediapolitiikkaan
Tanskan hallituksen ehdotus mediasopimukseksi on suomalaisin silmin varsin rohkea ja luovuuttakin osoittava. Nostan siitä esille kaksi asiaa: digitaalisen uutismedian tuen sekä julkisen yleisradiopalvelun.
Tanskassa mediapolitiikkaa on perinteisesti raamitettu niin sanotuilla mediasopimuksilla. Ne ovat hallituksen ja yhden tai useamman eduskuntapuolueen välisiä sopimuksia, joilla sovitaan keskeiset pidemmän aikavälin mediapoliittiset ratkaisut. Nykyisen sopimuksen voimassaolo päättyy vuoden 2018 lopussa.
Tanskan hallitus on nyt julkistanut ehdotuksensa vuosien 2019-2023 mediasopimukseksi. Sopimus kattaa sekä julkisen palvelun median että yksityiset mediat.
Hallitus tavoittelee ratkaisullaan tasapainoa vanhempien ja nuorempien ikäluokkien mediankäytön, valtio-omisteisen ja yksityisen median, perinteisten ja uusien medioiden sekä valtakunnallisten ja alueellisen ja paikallisten medioiden välillä. Tarkoituksena on turvata kansalaisille monipuolinen tarjonta kotimaisia laatusisältöjä.
Suomalaisin silmin ehdotus on varsin rohkea ja luovuuttakin osoittava. Nostan siitä esille kaksi asiaa: digitaalisen uutismedian tuen sekä julkisen yleisradiopalvelun.
Tanskassa painetut lehdet on vapautettu maksamasta arvonlisäveroa. Hallitus haluaa vapauttaa verosta myös digitaaliset uutismediat, mutta toistaiseksi EU:n arvonlisäverosääntely ei mahdollista muutosta. Euroopan komission ehdotus julkaisujen alennetuista verokannoista on juuttunut neuvoston käsittelyyn.
Tanskan hallitus pitää lehtien nollaveroa niin tärkeänä, että se ehdottaa väliaikaisratkaisuksi, ennen komission ehdotuksen hyväksymistä, uutta kansallista ”nollaverokompensaatiota” digitaaliselle uutismedialle. Järjestelmän yksityiskohdista ei vielä ole tarkempaa tietoa, mutta itse idea on loistava. Tällaisesta luovasta ongelmanratkaisusta ja vapaan median arvostuksesta voisimme ottaa oppia Suomessakin.
Toinen keskeinen ehdotus sopimuksessa on julkisen yleisradiopalvelun säätäminen vastaamaan muuttunutta mediaympäristöä. Tanskan yleisradio DR on paisunut laajaksi ”mediamastodontiksi”, jonka tehtävää hallitus aikoo kirkastaa kulttuuri-, ajankohtais- ja sivistyspainotteiseksi. Keskittymällä olennaiseen rahoitusta on mahdollista supistaa 20 prosenttia sopimuskauden aikana. Rahoitusmalli muutetaan samalla lupamaksusta veropohjaiseksi.
Suomessa liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee parhaillaan mediapoliittista ohjelmaa, jonka on tarkoitus valmistua kesäkuussa 2018. Kannattaa kurkistaa, mitä Tanskassa tapahtuu. Samalla voisi miettiä, onko parlamentaarisen yksimielisyyden edellytys Yleisradiota koskevassa poliittisessa päätöksenteossa enää tätä päivää, vai olisimmeko jo kypsiä luottamaan normaaliin demokraattiseen päätöksentekojärjestykseen.
Satu Kangas