Strateginen kirjallisuus
Aina ei yhteiskunnallisesti merkittävän uudistuksen tekeminen tarkoita mittavia investointeja. Joskus se vaatii vain asioiden ajatuksellista järjestämistä. Kirjallisuuspoliittisen ohjelman luominen olisi juuri tällainen uudistus.
Kirjallisuudella on yhteiskunnassa selkeästi oma tärkeä strateginen roolinsa ja mediapoliittisessa kentässä tehtävänsä. On siten varsin loogista, että kirjallisuuden tulevaisuuttakin tulee tarkastella strategisesti. Tästä syystä kirjallisuusalan järjestöt ovat esittäneet kirjallisuuspoliittisen ohjelman luomista Suomeen. Onhan meillä jo muun muassa arkkitehtuuripoliittinen ohjelma ja toivon mukaan pian myös mediapoliittinen ohjelma.
Valtiovalta on kirjallisuuden saralla monessa mukana. Se muun muassa myöntää apurahoja, myöntää vähälevikkisen kirjallisuuden ostotukea kirjastoille, kampanjoi lukemisen puolesta, maksaa lainauskorvauksia kirjailijoille ja rahoittaa kirjallisuuden vientiorganisaatio FILI:ä. Jotta todella voitaisiin suunnitella kirjallisuuden kehittämistoimia valtion suunnalta, kannattaisi kaikki nämä toimet, selvitykset ja tukimuodot kerätä yhdelle dokumentille. Tätä työkaluna hyödyntäen kyettäisiin valtion toimesta katsomaan koko kirjallisuuden kenttää kerralla ja tehdä sen pohjalta strategisia päätöksiä tavoitteenasetannan ja resurssoinnin osalta.
Kirjallisuuspoliittisen ohjelman sisällön osalta kirjailija- ja kääntäjäjärjestöjen ensisijaiset huolet liittyvät toimeentulokysymyksiin kuten apurahojen riittävyyteen. Kustantajat luonnollisesti jakavat nämä huolet – sillä ilman, että on mahdollista kirjoittaa tai tehdä käännöstyötä, ei ole kustannettavaakaan. Kustantajien erityisosaamisaluetta tässä koko kirja-alan yhteistyöhankkeessa ovat markkinoiden kehitystä koskevat seikat. Niitä ovat kirjallisuuden arvonlisäverotus, virkistyssetelin ulottaminen kirjallisuuden kuluttamiseen, kirjastojen vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuki sekä vientiponnistelut. Menestyvä kustannustoiminta tarkoittaa enemmän lukevia kansalaisia, uusia ja uudenlaisia sisältöjä ja lisää toimeentuloa kirjailijoille ja kääntäjille.
Yksittäisiä tavoitteita tärkeämpää on kuitenkin kirjallisuuden näkeminen yhteiskunnallisen strategian elementtinä. Lukeminen on kaiken muun oppimisen A ja O ja tällä hetkellä syystä käydään huolestunutta keskustelua oppimistulosten heikkenemisestä. Aloitetaan tie parempaan tukemalla lukemista. Maassa, jonka tärkein luonnonvara on oppinut, kansainvälisesti vuorovaikutuskykyinen ja resilientti kansa, ei voida suhtautua huolettomasti näitä kyvykkyyksiä kultivoivaan kirjallisuuteen.