Mediapolitiikka kaipaa vahvempaa otetta
Seuraavalta hallitukselta tarvitaan aiempaa vahvempaa ja koordinoidumpaa mediapolitiikkaa avoimen demokratian turvaksi. Lehtien tulojen supistuminen uhkaa synnyttää uutiserämaita, joissa paikallista päätöksentekoa ei enää seuraa mikään journalistinen media. Tilalle voivat nousta huhut sekä valeuutiset.
Liikenne- ja viestintäministeriön helmikuussa julkaisema muistio kotimaisen media-alan nykytilasta, tulevaisuudennäkymistä ja kilpailukykyä edistävistä toimenpiteistä on ansiokas kuvaus Suomen yksityisen uutismedian tilanteesta.
Muistio syntyi osaltaan paikallislehtien esille nostamasta uutiserämaiden uhkasta ja STT:n kohtalon joutumisesta vaakalaudalle. Sen tarkoitus on kuitenkin laajempi ja pitkäkantoisempi: pohjustaa seuraavan hallituksen mediapolitiikkaa.
Merkittävää on, että liikenne- ja viestintäministeriö lupasi ryhtyä edistämään media-alaa koskevien toimenpiteiden koordinointia. Tarkoitus on koota virkavetoinen verkosto tekemään ehdotuksia ja huolehtimaan, että eri ministeriöiden säädösehdotuksissa huomioidaan kotimaisen media-alan elinvoiman kannalta keskeiset vaikutukset.
Muistiossa todetaan, että Suomessa päättäjillä on verrattain vahva yksimielisyys riippumattoman median merkityksestä ja sen toimintaedellytysten turvaamisesta. Ymmärrys on vahvistunut, kun maailma ympärillä on muuttunut monella tavalla huonompaan suuntaan.
Virkamiehet toteavat, että alueelliset ja paikalliset uutismediat ovat vaikeuksissa ilman suoraa valtion tukea. Heidän arvionsa kuitenkin on, että tulevina vuosina tuskin on resursseja ja poliittista tahtotilaa edistää taloudellisia tukijärjestelmiä.
Valkoiset läikät uhkaavat mediakarttaa
Lehtikustantajien pitkään jatkunut tulojen kutistuminen uhkaa synnyttää Suomeenkin uutiserämaita, alueita ilman ainuttakaan journalistista mediaa seuraamassa paikallista päätöksentekoa.
Valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset uutismediat kattavat vielä tällä hetkellä Suomen kohtuullisen hyvin asutuksen suhteessa. Täysin valkoisia läikkiä ei kartalla ole, mutta moni kunta on yhden paikallisen tai alueellisen lehden uutisoinnin varassa.
Jos viimeinenkin toimitusvalo sammuu, sitä ei enää sytytetä uudelleen. Vaarana on, että paikallisen tiedontarpeen tyydyttävät huhut ja valeuutiset, kotimaiset tai ulkomaiset.
Mediakentän moniäänisyyttä pitää yllä myös kirjo kotimaisia aikakausmedioita sekä radio- ja tv-kanavia. Myös näiden taloudellinen tilanne on haasteellinen. Mainostulojen virtaaminen kansainvälisille digijäteille heikentää kaikkien kotimaisten medioiden elinmahdollisuuksia.
Koordinoimalla parempaa sääntelyä
Suomen mediapolitiikka eroaa selvästi muista Pohjoismaista: Suomi verottaa lehtiä ja kirjoja kovemmin, ja meiltä puuttuu suora mediatuki. Taloudellisten ratkaisujen ohella on myös paljon muita julkisen vallan päätöksiä, joilla toimituksellisen median toimintaedellytyksiä voidaan parantaa. Hyvä sääntely ei sinänsä maksa mitään.
Kokonaisvaltaista mediapolitiikkaa haittaa se, että median toimintaedellytyksiin vaikuttavat asiat ovat hajaantuneet Suomessa kymmeneen eri ministeriöön.
Seuraavassa hallitusohjelmassa tulisikin varmistaa valtioneuvoston koordinaatiolla, että hallituskauden aikana eri ministeriöissä valmisteltavat päätökset parantavat median toimintaedellytyksiä.
Mediapolitiikka olisi nostettava joko oman ministeriryhmän tai laajemman, esimerkiksi demokratiaa vahvistavan ministeriryhmän, politiikkaohjelman tai kärkihankkeen olennaiseksi osaksi. Vähintä olisi, että hallitus sitoutuisi antamaan eduskunnalle mediapoliittisen selonteon. Näin riippumattoman median merkitys ja sitä tukevat toimenpiteet nousisivat koko eduskunnan keskusteluun.
Monia keinoja Suomessa ja EU:ssa
Mediapolitikkaan tarvitaan monia keinoja. Mikään keino yksinään ei ole autuaaksi tekevä, mutta niitä ei tulisi sillä perusteella sulkea pois harkinnasta.
Kotimaisilla päätöksillä on mahdollisuus esimerkiksi alentaa lehtien ja kirjojen arvonlisäverokantoja ja päättää tarvittaessa mahdollisimman kilpailuneutraalista tuesta moniäänisen median turvaamiseksi ja uutiserämaiden estämiseksi.
Suomen päättäjät voivat huolehtia että mainonnan sääntely on kotimaista mediaa tukevaa, turvata lehtien ja radio- ja tv-lähetysten kustannustehokkaan jakelun, varmistaa kotimaisen median löydettävyyden medialaitteissa ja digitaalisissa palveluissa ja huolehtia tekijänoikeuksien suojasta verkko- ja tekoäly-ympäristöissä. Itsestäänselvyys pitäisi olla, että Yleisradio saatetaan noudattamaan EU:n valtiontukisääntelyn rajoja.
Euroopan tasolla Suomen mediapoliittista panosta tarvitaan esimerkiksi siihen, että toimituksellisen median erityisasema otetaan huomioon evästeiden ja tietosuojan sääntelyssä. Mediayhtiöiden neuvotteluasemaa on parannettava suhteessa suuriin teknologia- ja tekoäly-yhtiöihin. Lisäksi on turvattava toimituksellisen median löydettävyys päätelaitteissa ja sovelluskaupoissa sekä FM-radioiden olemassaolo uusissa autoissa. Mainonnan sääntelyä pitää keventää ja vähintään välttää mainonnan lisäsääntely.