Lehdistö luo yhteiskuntaa koossapitävää liimaa
Yleisradiolain muuttamisessa ja lehdistön toimintaedellytysten turvaamisessa on kysymys yhteiskunnan keskeisen instituution elinvoimasta. Oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja EU:n valtiontukisääntelyn soveltamisen lisäksi punnitaan valtion kykyä suhtautua vastuullisesti lehdistöön instituutiona. Vahva lehdistö on vapaan yhteiskunnan etu.
Tarvitaanko valtion verkkolehteä?
Liikenne- ja viestintäministeriö työstää parhaillaan Yleisradiolain muutosta. Taustalla on Euroopan komission aloittama tutkinta Yleisradion tekstimuotoisten journalististen verkkosisältöjen julkisesta rahoituksesta. Medialiitto kysyi kantelullaan kesällä 2017 komissiolta, voiko Yleisradio käyttää julkista rahoitusta sellaisten tekstimuotoisten journalististen verkkosisältöjen tarjoamiseen, jotka eivät liity Yleisradion julkisen palvelun yleisradio-ohjelmistoihin.
Medialiiton kanta on, että lakiluonnokseen kirjattuja Yleisradion tekstimuotoisen sisällön julkaisutoiminnan rajoituksia on tarkennettava ja suurin osa perusteluissa ehdotetuista poikkeuksista lakiin on poistettava.
Yleisradiolain muuttamisesta on annettu yli 80 lausuntoa. Osa kannanotoista tavoittelee mahdollisimman laajaa julkisin varoin tuotettua journalistista teksti-, televisio- ja radio-ohjelmasisältöä – vahvaa valtiorahoitteista mediaa.
EU:n valtiontukisääntelyä on jossakin keskustelussa tulkittu jopa niinkin laajasti, että Yleisradion verkkolehtitoiminta voisi nauttia valtiontukea ilman, että artikkelit liittyisivät televisio- ja radio-ohjelmistoihin. Näyttää siltä, että osalle kysymys on siitä, että Suomessa tulisi olla saatavilla valtiorahoitteinen verkkosanomalehti.
Tämä lähestymistapa on valitettavan yksipuolinen ja jopa huolestuttava. Voiko riippumaton tiedonvälitys on olla länsimaisissa demokratioissa laajasti valtion tehtävä? Millaisia riskejä tämä yleisradioyhtiön roolia korostava ajattelu sisältää?
Lehdistö on keskeinen yhteiskuntamme instituutio
Riippumaton suomalainen lehdistö on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston Journalistin ohjeisiin, jotka vahvistavat julkaistun tiedon luotettavuutta. Lehdistö on vapaan demokraattisen yhteiskunnan tiedonvälityksen instituutio. Lehdistön elintilaan ja elinvoimaan pitää suhtautua vastuullisesti.
Suomessa on vahva yksityisen lehdistön perinne; me olemme lehtienlukukansaa. Lukutaidon merkitys tiedonhankinnassa on suuri ja taitoa myös arvostetaan. Lehdistöllä on tärkeä ammattimaisen tiedonvälityksen ja analysoinnin tehtävä. Lehdistö toteuttaa keskeisiä sananvapauden periaatteita.
Sanna Marinin hallituksen ohjelma lupaa vahvistaa demokratiaa, osallisuutta ja luottamusta yhteiskunnan instituutioihin. Tiedonvälitys ja journalismi ovat keinoja tähän. Hallitusohjelma tukee sananvapautta ja demokratian toimivuutta vahvistamalla vastuullisen median toimintaedellytyksiä ja kilpailukykyä sekä kansalaisten tasavertaisia mahdollisuuksia saada luotettavaa tietoa.
Yhdysvaltalaisen historioitsijan Timothy Snyderin mukaan tärkeitä, yhteiskuntarauhaa turvaavia hyveitä ovat esimerkiksi tasa-arvo, yksilöllisyys, vallansiirto vaaleissa ja totuus. Instituutioiden toiminnalla on olennainen tehtävä näiden vapaan, avoimen demokraattisen yhteiskunnan hyveiden tukemisessa ja vahvistamisessa.
Lehdistön elinvoima on turvattava kaukokatseisesti
Yleisradiolain muuttamisessa on kysymys vastuullisesta suhtautumisesta lehdistöön instituutiona. Vapaalla yhteiskunnalla ei ole varaa sallia instituutioiden heikentymistä. Jos lehdistö heikkenee, niin käy myös hyveille. Silloin, pahimmillaan, suomalaisen yhteiskunnan saavutukset rapistuvat.
Snyderin mukaan kaikki hyveet ovat riippuvaisia totuudesta. Siksi on tärkeää, että Suomessa on laajasti tarjolla totuutta tavoittelevia lehdistön julkaisuja. Lopullista totuutta ei voi saavuttaa. Totuuteen pyrkivää lehdistöinstituutiota kuitenkin tarvitaan, koska se tukee toiminnallaan moniarvoista, vapaata yhteiskuntaa.
Lehdistöinstituutio suojaa ihmisiä kiusaukselta uskoa siihen, mikä tuntuu oikealta. Valeuutiset ja objektiivisesti väärä tieto ovat helppoja ja houkuttelevia. Totuuteen pyrkivä tieto auttaa tunnistamaan sen, mikä meihin tunnepohjaisesti vetoaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Se, mikä meistä tuntuu helpolta ja oikealta, ei välttämättä ole totta.
Julkisilla varoilla ei pidä vaarantaa moniarvoiselle demokratialle välttämättömän yksityisen lehdistön toimintaa. Ilman elinvoimaista lehdistöä meille jäävät vain sosiaalisen median alustat ja valtion rahoittama verkkolehti. Siinä tapauksessa jokapäiväinen pyrkimyksemme kohti totuutta vaikeutuu huomattavasti.
Lehdistön roolin kaventaminen suhteessa julkisesti rahoitettuun mediaan on lyhytnäköistä. Se johtaisi median monimuotoisuuden kaventumiseen ja sananvapauden heikkenemiseen.
Elinvoimainen lehdistö luo toimillaan yhteiskuntaa koossapitävää liimaa. Siksi on tärkeää turvata kaukokatseisesti sen toimintaedellytykset.