Julkisuutta, henkilötietoja ja sananvapautta
Oikeusministeriö sai tammikuun lopulla valmiiksi lausuntokokoelmansa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamiskokemuksista (OM 2020:7). Yksi toistetuimmista huomioista lausunnoissa oli, että tietosuoja-asetuksen ja julkisuuslain välistä suhdetta olisi jatkossa syytä selventää.
Tästä lienee helppo olla yhtä mieltä, sillä suhde on nykyisellään enemmän kuin monimutkainen. Sen sijaan se, kenen toimijan tai minkä oikeuden eduksi asiaa tulisi selventää, varmasti jo jakaa mielipiteitä.
Uskaltaisin veikata, että juuri tässä on yksi tämän hetken tärkeimmistä sananvapauden haasteista, ainakin jos puhutaan nimenomaan ammattimaisesta journalismista. Tyypillisessä journalistisessa toiminnassa riski syyllistyä esimerkiksi laittomaan uhkaukseen, vainoamiseen tai kansanryhmää vastaan kiihottamiseen – toisin sanoen rikoksiin, joiden ympärillä sananvapauskeskustelu julkisuudessa ja politiikassa tuntuu pyörivän – on ellei olematon niin ainakin varsin pieni.
Jos taas julkisuusperiaatteen painoarvo suhteessa henkilötietojen suojaan lainkäytössä heikentyy, yleisön sananvapauteen kuuluva oikeus ottaa vastaan tietoa, jota journalismi turvaa, kokee helposti koviakin iskuja.
Yleisellä tietosuoja-asetuksella oli voimaan tullessaan poikkeuksellisen suuri uutisarvo, ehkä ennen kaikkea yllättävän ankaran sanktiomekanisminsa vuoksi. Henkilötietojen suoja tuntui monissa puheenvuoroissa jo päässeen eräänlaiseksi valtiksi perusoikeuksien korttipelissä.
Näin ei toki itse lainsäädännön tasolla tapahtunut. Perustuslain julkisuusperiaate ja julkisuuslain ydin ovat samat kuin ennenkin ja sananvapaus on henkilötietojen käsittelyn osalta turvattu kattavasti tietosuojalain poikkeussäännöksellä (tietosuojalain 27 §). Ylikorostuneesta varovaisuudesta nimenomaan henkilötietojen suojan osalta on kuitenkin kirjavassa soveltamiskäytännössä syntynyt jo ainesta useampaankin vitsikirjaan. Osa luoduista ongelmista on vakaviakin.
Tietosuojalain sananvapauspoikkeuksen tulkinnasta ensimmäinen testitapaus saadaan verohallinnon uudesta menettelystä verotustietojen julkistamisessa, josta ainakin neljä tiedotusvälinettä on valittanut hallinto-oikeuteen. Odotuksena on, että oikeus ohjaa verohallinnon palaamaan aikaisempaan julkisuuskäytäntöönsä.
Henkilötietolainsäädännön tarkoituksena ei ole tehdä mistään julkista tai salassa pidettävää, vaan asettaa säännöt sille, miten henkilötietoja käsiteltäessä tulee toimia. Nämä säännöt soveltuvat huonosti journalistiseen toimintaan, minkä vuoksi journalismi on laajalti rajattu tietosuoja-asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.
Vastaava immuniteetti koskee ja sen tulee jatkossakin koskea laajalti myös julkisuuslain tarkoittamaa viranomaisten toimintaa. Sananvapaus ja julkisuusperiaate ovat avoimessa oikeusvaltiossa saman asian kaksi puolta, jotka eivät voi toteutua täysimääräisesti ilman toinen toistaan.