Esteettömyyttä median erityispiirteet huomioiden
Esteettömyysdirektiivin tarkoituksena on taata kuluttajille palveluja ja tuotteita, joita voi hyödyntää erilaisista toimintarajoitteista riippumatta. Direktiivin soveltaminen ei kuitenkaan saa aiheuttaa kohtuutonta rasitetta palveluiden ja tuotteiden tarjoajille.
Esteettömyysdirektiivi hyväksyttiin EU:ssa viime vuonna. Direktiivi koskee muun muassa kuluttajille tarkoitettuja pankkipalveluja, verkkokauppaa, sähkökirjoja ja sähkökirjojen lukemiseen tarkoitettuja ohjelmistoja sekä audiovisuaalisia mediapalveluja. Direktiivi tulee saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä kesäkuussa 2022.
EU:ssa aiemmin hyväksytty saavutettavuusdirektiivi saatettiin Suomessa voimaan lailla digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (ns. digipalvelulaki, säädetty vuonna 2019). Kyseinen direktiivi ja digipalvelulaki koskevat pääsääntöisesti viranomaisia ja julkisoikeudellisia laitoksia. Esteettömyysdirektiivin velvoitteet koskevat sen sijaan myös yksityistä sektoria.
Esteettömyysdirektiivin tarkoituksena on helpottaa toimintarajoitteisten ja vammaisten henkilöiden osallistumista yhteiskuntaan. Kun tuotteista ja palveluista tehdään esteettömiä, yhteiskunnasta tulee osallistavampi. Esteettömistä tuotteista ja palveluista on kysyntää, ja niiden tarpeen ennakoidaan kasvavan huomattavasti.
Suuri merkitys sähkökirjoille
Arviomme mukaan direktiivi tulee vaikuttamaan Medialiitossa erityisesti Suomen Kustannusyhdistyksen jäsenten toimintaan. Sähkökirjojen ja niiden lukemiseen tarkoitettujen ohjelmistojen lisäksi esteettömyysvaatimukset ulottuvat myös sähkökirjojen
metadatatietoihin, jakeluketjuun ja verkkokauppaan. Kustannusyhdistyksen lisäksi esteettömyysdirektiivi koskee erityisesti televisiotoimijoita.
Sähkökirjojen kohdalla direktiivin korostama osallistavuus tarkoittaa, että mitä saavutettavampia ja esteettömämpiä markkinoilla olevat sähkökirjat ovat, sitä laajempi joukko kuluttajia voi hyödyntää niitä. Tämä on mahdollista riippumatta siitä, onko henkilöllä jokin toimintarajoite tai vamma, joka estää häntä kuluttamasta markkinoilla olevia ei-saavutettavia tuotteita. Tällöin vähenee tarve valmistaa erillisiä saavutettavassa muodossa olevia teoskappaleita tekijänoikeuslain rajoitussäännösten nojalla.
Direktiivin soveltamisalaa ei tule laajentaa
On kuitenkin erittäin tärkeää muistaa, että direktiivin mukaan esteettömyysvaatimukset olisi muotoiltava siten, että ne aiheuttavat talouden toimijoille ja jäsenvaltioille mahdollisimman pienen rasitteen. Suhteellisuuteen liittyvistä syistä esteettömyysvaatimuksia olisikin sovellettava kansallisesti ainoastaan siinä määrin kuin ne eivät aiheuta kohtuutonta rasitetta.
Esteettömyysdirektiivissä on käsitteitä, joita ei ole määritelty tarkasti. Niinpä kansallisille toimijoille jää voimaansaattamisessa liikkumavaraa. Jotkut direktiivin velvoitteista ovat todella laajoja, ja esimerkiksi verkkokaupan palveluja koskevia esteettömyysvaatimuksia on sovellettava kaikkien tuotteiden ja palvelujen verkkomyyntiin. Suhteellisuuden lisäksi onkin hyvä korostaa, ettei esteettömyysdirektiivin soveltamisalaa tule laajentaa kotimaisen implementoinnin yhteydessä.
Media-alan erityispiirteet otettava huomioon
Esteettömyysdirektiiviä sovelletaan direktiivissä määriteltyihin tuotteisiin, jotka saatetaan markkinoille 28.6.2025 jälkeen ja palveluihin, joita tarjotaan kuluttajille 28.6.2025 jälkeen. Valmistautumisaikaa siis on, mutta edessä on myös paljon tehtävää. Direktiivi on laaja, ja sen saattaminen osaksi kotimaan lainsäädäntöä vaatii pitkäjänteistä työtä. Näin kattavassa hankkeessa tulisikin hyödyntää eri ministeriöiden erityisosaamista. Myös sidosryhmien kuuleminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa sopii direktiivin tavoitteeseen osallistavuudesta.
Seuraamme Medialiitossa aktiivisesti esteettömyysdirektiivin implementointia. Pyrimme vaikuttamaan siihen, että direktiivi saatettaisiin osaksi kotimaan lainsäädäntöä tavalla, joka ottaa huomioon media-alan ja eri mediatuotteiden erityispiirteet. Tämä on tärkeää myös siksi, että direktiivin mukaan esteettömyysvaatimuksia olisi sovellettava ainoastaan siinä määrin kuin ne eivät aiheuta kohtuutonta rasitetta palvelun tai tuotteen tarjoajille.
Sisältöjen ja palveluiden tuotantoon kohdistuvat lisäkustannukset vaikuttavat helposti mediasisältöjen tarjontaan. Media-alan erityispiirteiden tunteminen ja tiedon jakaminen päätöksentekijöille jo aikaisessa vaiheessa tukee tavoitteiden saavuttamista kestävällä tavalla.