Mediapolitiikka näkyy Brysselissä – miksei myös kansallisten asioiden valmistelussa
Euroopan komissio on nostanut mediapolitiikan agendalle tämän vuoden työohjelmassa sekä tulevan vuoden painopistealueiden ja lippulaivahankkeiden esittelyssä. Niissä korostuu median toimintaedellytysten turvaaminen ja tiedon huoltovarmuus tulevina vuosina.
Suomi on onnistunut rakentamaan EU-asioihin vaikuttamisessa koordinoidun ja ennakoivan päätöksentekomallin, jonka avulla myös mediapolitiikkaa on ollut mahdollista viedä tehokkaasti eteenpäin Brysselissä. Samaa johdonmukaista ja koordinoitua otetta tarvitaan myös kansallisen tason mediapolitiikassa, jotta voidaan tukea median elinvoimaa muuttuvassa toimintaympäristössä.
Komission työohjelma ja puheenjohtaja Ursula Von der Leyenin syyskuinen Unionin tila -puhe kiteytti komission tavoitteet tiedon huoltovarmuuden ja median toimintaedellytysten edistämisestä EU:ssa tulevan vuoden aikana. Komissio nosti yhdeksi kuudesta painopisteestä demokratian ja eurooppalaiset arvot ja sen sisään uudeksi aloitteeksi median resilienssi -ohjelman. Sen tarkoituksena on tukea riippumatonta journalismia ja medialukutaidon kehittymistä. Myös tulevassa EU:n budjetissa komissio on ehdottanut aikaisempaa enemmän rahoitusta medialle.
Median toimintaedellytysten turvaaminen näkyy komission vuoden 2025 työohjelman digisääntelyhankkeiden valmistelussa. Niistä on ollut kesästä lähtien käynnissä sidosryhmäkuulemisia, joihin Medialiitto on osallistunut. Näistä viimeisin ja mediapolitiikan kannalta lupaavin konsultaatio liittyy ns. digiomnibusiin eli digitaalialan koontipakettiin, jossa on omana osa-alueena mainittu sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivissä (ePrivacy) vahvistetut evästesäännöt. Komission tavoitteena on muun muassa vähentää evästeisiin liittyvää suostumuksenvaraisuutta ja helpottaa evästeiden käyttöä yrityksille datan saatavuuden parantamiseksi. Aloitteella pyritään myös yhdenmukaistamaan EU:n tietosuojalainsäädännön mukaisten henkilötietojen suojaa koskevien yleisten sääntöjen kanssa.
Medialiitto on vienyt viestinsä evästesääntelyn ja ePrivacyn uudistamisen tarpeesta sekä digimarkkinasäädöksestä niin ennakkovaikuttamisessa komissioon ja kansallisin viranomaisiin kuin komission digisääntelykuulemisissa.
EU-asioiden päätöksentekomalli kansalliseen mediapolitiikkaan
Suomi on ennakkovaikuttanut aktiivisesti nykyisen komission ohjelmaan. Petteri Orpon hallitusohjelmakirjaukset Suomen EU-vaikuttamisen ja ennakkovaikuttamisen tehostamisesta ovat toimineet käytännössä.
Valtioneuvoston kanslia koordinoi Suomen linjausten muodostamista sovittamalla yhteen ministeriöiden kantoja ja kuulemalla sidosryhmiä sekä tekemällä ennakkovaikuttamista yhdessä Suomen pysyvän EU-edustuston kanssa. Tämä on ollut tällä hallituskaudella hyväksi osoittautunut toimintamalli. Sen toivoisi jatkuvan yli hallituskausien ja laajentuvan EU-asioista myös kansalliseen lainsäädäntövalmisteluun ja muuhun päätöksentekoon.
Mediapolitiikka on mainittu hallitusohjelmassa otsikkotasolla, mutta sen poliittiseen ohjaukseen ei ole luotu EU-vaikuttamisen kaltaista selkeää koordinoitua rakennetta. Koordinointi on jäänyt sektoriministeriöiden vastuulle. Mediapolitiikan osalta se on tarkoittanut kotimaisen media-alan aktiivista vaikuttamista erikseen kaikkiin alan sääntelystä vastaaviin ministeriöihin. Viimeisimpänä uutiset STT:n tilanteesta ja siitä seurannut pyöreän pöydän keskustelu ovat nostaneet esille, kuinka tärkeää kokonaisvaltainen mediapolitiikka olisi.
Suomen EU-vaikuttamisessa käyttöönotettu ja tehokkaaksi havaittu koordinoitu toimintamalli olisi mahdollista laajentaa kansalliseen lainvalmistelu- ja päätöksentekojärjestelmään seuraavien eduskuntavaalien jälkeisessä hallitusohjelmassa.
Hyvänä esimerkkinä toimii myös EU:n komissio, jossa mediapolitiikalla on oma osastonsa viestintäverkoista, sisällöistä ja teknologiasta vastaavassa pääosastossa. Se huolehtii, että media-alan näkökulma – tässä ajassa nimenomaisesti tiedon huoltovarmuus ja media-alan toimintaedellytysten turvaaminen – tulee huomioiduksi komission työohjelman valmistelussa riippumatta siitä, kenen komissaarin ja pääosastojen vastuulla kunkin valitun painopistealueen toteutus on.
Suomessa liikenne- ja viestintäministeriö olisi luonteva taho mediapolitiikan koordinointiin valtioneuvoston sisällä, suhteessa sidosryhmiin ja eduskuntaan.