1.6.2017

Ministeri Orpolta tärkeä verolinjaus – media-ala odottaa tekoja

Valtiovarainministeri Petteri Orpo on valmis verottamaan kansainvälisiä teknologiajättejä Googlea ja Facebookia niiden Suomeen kohdistuvasta mainosmyynnistä (Keskisuomalainen 1.6.2017).

Elias_Erämaja_agendalla
Kirjoittaja on Medialiiton ekonomisti
Elias Erämaja.

Kannanotto on tervetullut kotimaisille mediayrityksille, joille digitaalisten mainostulojen pitäisi tuoda uutta kasvua sen sijaan, että eurot valuvat ulkomaille.

Ministeri Orpo on selväsanainen ja oikeassa siinä, että verottaa pitää siellä missä arvo syntyy. Samalla hän toteaa, että ratkaisujen tulee olla kansainvälisiä, koska internet ei tunne maiden rajoja.

Kansainvälisiä ratkaisuja ongelmaan onkin etsitty korkealla tasolla jo useita vuosia, mistä valtiovarainministeriön esille nostama OECD:n siirtohinnoitteluohjeistus on konkreettisin esimerkki. Moni hyvä aloite on jäänyt puheeksi ja suunnitellut uudistukset osoittautuneet ongelmallisiksi.

Medialiitto oli keväällä mukanapohjoismaisessa tutkimuksessa, joka osoittaa selvästi epäreilun kilpailutilanteen uhkaavan pohjoismaisen journalismin rahoitusta. Google ja Facebook pystyvät tehokkaalla verosuunnittelulla välttämään pohjoismaisen yhteisöverotuksen. Kiinteän toimipaikan rajaus ei toimi digitaalisessa ympäristössä, jossa palveluita on mahdollista myydä ilman fyysistä toimipistettä. Pohjoismaisilla mediataloilla ei tätä mahdollisuutta ole.

Raportissa käydään läpi niin valtiovarainministeriön mainitsemat kuin muualla esitetyt mallit. Loppupäätelmä on, etteivät ne sisällä sellaisia konkreettisia toimenpiteitä, jotka estäisivät sääntöjen kiertämisen myös tulevaisuudessa.

Ensimmäisen askeleen, johon toki OECD:n siirtohinnoitteluohjeillakin pyritään, tulisi olla se, että voittoja on mahdollista verottaa, vaikkei yrityksellä ole kiinteää toimipaikkaa. OECD:n esittämät BEPS (Base Erosion and Profit Shifting) -toimenpiteet eivät tätä digiajan ongelmaa todennäköisesti poista.

Verosuunnitteluun on kuitenkin mahdollista tarttua kansallisesti myös EU-jäsenvaltiossa. Esimerkiksi Iso-Britannia on ottanut käyttöön ns. Google -veron, joka vastaa hyvin kattavasti tähän ongelmaan. Jos merkittävää liiketoimintaa harjoittavalla yrityksellä ei ole kiinteää toimipaikkaa maassa tai jos voittoja siirretään maan ulkopuolelle muilla keinotekoisilla järjestelyillä, on voitosta maksettavan veron suuruus yhteisöveroa korkeampi.  Tämä luo yrityksille selvän kannusteen lopettaa verosuunnittelu.

Pohjoismaissa tilanne on tällä hetkellä kestämätön. Eikä kyse ole vain mediatoimialasta; kansainvälisten toimijoiden kasvavat markkinaosuudet mainosmarkkinoilla tarkoittavat samalla, että pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat menettävät entistä enemmän rahoituspohjaansa.

Sen vuoksi Suomen tulisi selvittää pikaisesti myös sellaisia omissa käsissämme olevia keinoja, joilla kotimaiset mediayhtiöt pääsisivät tosiasiallisesti samaan kilpailuasemaan kansainvälisten yritysten kanssa.